Nuorten teatteri kutsuu juhliin!
Kaikki tää on hulluutta – kaikki tää on kauneutta!
Haminan kansalaisopiston teatteritaiteen perusopetuksen 14–18 -vuotiaiden ryhmä valmistaa lukuvuoden päätteeksi yleisölle bileet!
Olemme ottaneet käsittelyyn Elina Kilkun käsikirjoitaman NUORUUS ON JUHLA -näytelmätekstin, joka ei ole perinteinen juoninäytelmä, vaan erillisistä kohtauksista, tuokiokuvista koostuva episodimainen esitys nuoruudesta sen kaikissa sävyissä.
Kilkun näytelmä on siitä erikoinen, että kirjailija antaa tekstin käsittelyohjeessa työryhmälle vapaat kädet sekoittaa kohtausjärjestystä, jättää kohtauksia pois, ja tehdä tekstin pohjalta just sellaisen esityksen, kuin työryhmä haluaa. Todella harvinaista! Siksi teksti on ollut ryhmälle aivan erinomainen oppimisen väline niin esityksen rytmin rakentamisesta kuin dramaturgisten valintojen tekemisestä; mitä aiheita juuri me haluamme ryhmänä käsitellä, millaiseen järjestykseen koota kohtauksia, ja millaisiin juhliin kutsua yleisöä mukaan.
Episodimaiselle esitykselle on annettu suuntaa antava 10 vuoden suositusikäraja, sillä esityksessä käsitellään (joskin kevyesti) myös nuoruuden kipeämpiä kohtia. Ikäraja ei ole ehdoton.
Nuoruus on juhla esitetään Summan kylä- ja kulttuurikeskuksella Haminan Teinisirkuksen sirkussalissa: la 20.4. klo 18.00 sekä su 21.4. klo 15.00. Esityksen kesto kokonaisuudessaan n. 60 min.
Lippuhinnat:
aikuiset 10 €, ale-ryhmät 5 € (lapset, opiskelijat, työttömät, eläkeläiset), alle 10 v. maksutta.Liput saa ovimyynnistä 15 min ennen esityksen alkua. Maksuvälineeksi käy käteinen tai E-passi. Lippuvaraukset tekstarilla: p. 040 722 3687.
Näytelmän esitysoikeuksia valvoo Näytelmäkulma – Nordic Drama Corner Oy.
Ryhmästä:
Työryhmä on nimennyt itsensä KAAOS-ryhmäksi. Siihen kuuluu 10 nuorta. Ryhmää ohjaa teatteriopettaja ja -taiteilija Henni Kiri.
Ryhmän nimi kuvastaa hyvin paitsi tilannetta pukuhuoneessa ennen ensimmäistä pukuharjoitusta, myös yleisemmin teatterin prosessille tunnistettavaa (mielen)tilaa, kun asiat ovat vielä jäsentymättömiä, eikä yhteistä näkyä vielä ole siitä, mihin esityksen kanssa ollaan menossa; prosessissa etsitään esityksen muotoa yhdessä luoden, kysyen, useita kertoja kokeillen; lopputuloksesta ei ole tietoakaan ja epävarmuus turhauttaa, kunnes mielikuvittelun keitos alkaa hiljalleen näyttäytyä – aivan konkreettisen tai henkilökohtaisesti koetun kaaoksen kautta – lopullisessa esityksen muodossaan; tulee se ensimmäinen yhteinen AHAA-hetki, tai yhtäkkiä nauretaan spontaanisti jollekin sellaiselle, jota kaikki pitävät yhtä aikaa aivan hulvattomana. Luottamus prosessiin vahvistuu. Kaaoksen tuntu, kuten kaikki elämässä, on ohimenevää ja siksi siinä on erityistä katoavan kauneutta.