Kansallisen veteraanipäivän juhlassa palkittiin nuoria kirjoittajia

HAMINAN RUNOYHDISTYS TEKI TÄNÄ VUONNA VALINNAN PALKITTAVISTA LOTTA- JA VETERAANIKIRJEISTÄ

Kirje tuntemattomalle Lotalle tai Veteraanille –kirjeprojektin palkitseminen on jo viidettä vuotta osana Haminan Kansallisen veteraanipäivän viettoa. Projekti toteutuu osana Haminan Kulttuuripolkua, kulttuurikasvatussuunnitelmaa peruskoulun 8. -luokkalaisille. Kirjeprojekti luo konkreettisen vastineen veteraanipäivässä keskeiselle veteraaniperinteen siirrolle sukupolvien ylitse sekä rauhanviestin välittämiselle. Kirje kutsuu vuoropuheluun ja luo siltoja erilaisten ihmisten ja ajattelun välille; nuori kirjoittaa myötäelävän tervehdyksensä sotien aikana eläneille osana äidinkielen oppituntikehystä, ja kirjeenkirjoittamisen taustalla ovat myös historian oppitunneilla käydyt Suomen sotien aihesisällöt.

Tänä vuonna Pappilansalmen yläkoulun lisäksi projektin yhteistyökumppanina on toiminut Haminan runoyhdistys, josta on saatu kirjeenkirjoituskilpailuun raadittajat: kirjailijat Annukka Järvi ja Maiju Pohjola. Pappilansalmen koulun äidinkielen opettajat ovat esivalinneet kaikista 8.-luokkalaisten kirjoittamista kirjeistä 10 veteraanille ja 10 lotalle kirjoitettua kirjettä. Näistä runoyhdistyksen raadin tehtävä on ollut valita palkittavat kolme veteraani- ja kolme lottakirjettä.

Veteraanipäivän juhlassa Simeon-salissa palkittiin perjantain 25.4. juhlassa kuusi nuorta, joista kaksi luki kirjoittamansa kirjeen juhlassa, ja luovutti kirjeen paikalla olleille veteraaneille; lottakirjeen vastaanotti sodan aikana pikkulottana toiminut Saara Laine ja veteraanikirjeen sotilaspoikana ollut Risto Rahkonen (kuvassa).

Kirje tuntemattomalle Lotalle tai Veteraanille –kirjeprojektin palkitsemisperusteet ja palkitut kirjeet

Kilpailu oli tasainen ja jokainen kirje ansiokas. Kirjoittajat olivat paneutuneet tehtävään järjellä mutta myös lämmöllä ja sydämellä. Erityisesti painottui se, miten nuoret arvostavat historiaa oppiaineena ja mahdollisuutta sen opiskeluun. Kirjeistä huokui ymmärrys siitä, miten tärkeätä faktatietoon perehtyminen on, miten paljon se vaikuttaa omaan ajatteluun ja arvoihin. Silti ehkä suurimman vaikutuksen teki kirjoittajien avoin ja vilpitön pyrkimys dialogiin sukupolvien välillä: halu ymmärtää sodan kokeneen sukupolven tuntoja ja tulla itse ymmärretyksi. Se on haaste meille aikuisille. Miten voimme vastata tätähän huutoon? Se on meidän tehtävämme. Tällä kertaa päätimme nostaa palkittaviksi kirjeet, joissa oli herättäviä oivalluksia tai persoonallisia näkökulmia. Mutta jokaisen lukemamme kirjeen kirjoittaja on voittaja omalla tavallaan!

Veteraanikirjeet (ei paremmuusjärjestyksessä):

• Sisu Virtasen kirje on sekä sisällöltään että muodoltaan looginen ja punnittu. Kirjoittaja pohtii itsenäisyyden merkitystä ja hintaa oivaltavasti. Kunnioittava puhuttelumuoto, kohtelias sävy, kuvakieliset ilmaukset ja lopun sitaatti tuovat tiiviiseen kirjeeseen hehkua.
• Nelli Ristolan kirjeessä on aitoa pyrkimystä sukupolvien väliseen dialogiin ja keskinäiseen ymmärrykseen. Kirje erottuu joukosta vahvalla henkilökohtaisuudellaan ja oman tunteen ilmaisulla.
• Christina Carlsen nostaa esiin pienten tekojen merkityksen ja tunnistaa sen, ettei itsenäisessä Suomessa eläminen todellakaan ole itsestäänselvyys. Hänen kirjeensä antaa monipuolisen sanallisen ilmaisun nuorten tuntemalle kiitollisuudelle veteraaneja ja lottia kohtaan.

Lottakirjeet (ei paremmuusjärjestyksessä):

• Viktoria Heiskanen käsittelee kirjeessään monipuolisesti lottien työn merkitystä sekä aikalaisten että jälkipolvien näkökulmasta. Hän ilmaisee oivaltavasti rohkaisun ja tuen merkityksen raskaassa tilanteessa. Hän nostaa esiin myös sen, miten hänen kuulemansa kertomukset ovat herättäneet ajatuksia ja tunteita.
• Victoria Kiprusheva kirjoittaa näkemyksellisesti ja oivaltavasti itsenäisyyden merkityksestä sekä siitä, mikä on tositarinoiden arvo nuorelle ihmiselle silloin, kun omassa lähipiirissä ei lottia tai veteraaneja ole. Tiivis kirje on myös kielellisesti hallittu ja vaikuttava.
• Nelli Malmi osoittaa kirjeessään, että meidän kulttuurissamme usein vain miehistä käytetty sankari-nimike kuuluu myös naisille. Samoin hän oivaltaa ja osoittaa napakasti, miten merkityksellistä historiasta oppiminen on.

Haminassa 24.3.2025 

Kunnioitettu sotiemme veteraani! 

Kiitos vapaudesta, demokraattisesta yhteiskunnasta sekä siitä, että saamme elää juuri sillä tavalla kuin haluamme kuuluu teille. Ilman teitä eläisimme pelon yhteiskunnassa, jossa vapaus päättää omasta elämästämme ei olisi meillä, vaan valtiolla. Emme saisi päättää, mitä ajattelisimme. Aina, kun ajattelisimme tai toimisimme “väärällä” tavalla, meidät hiljennettäisiin. Teidän ansiosta asiat eivät ole näin. Kiitos teille siis siitä. 

Koulussa historian tunnilla käsittelimme Suomen osaa toisessa maailmansodassa. Puhuimme talvi-, jatko- ja Lapin sodasta. Se herätti voimakkaita tunteita. Miten pieni valtio, Suomi, puolustautui suurta, Neuvostoliittoa, vastaan? Itsenäisyyden hinta on verellä maksettu. Te maksoitte sen niinä vuosina, joiden piti olla parhaita nuoruusvuosianne. Valtavat sotakorvauksetkin maksettiin ainoana valtiona koko maailmassa. 

Isovaarini kirjoitti sodan jälkeen muistelmat hänen koitoksestaan Syvärin ja Äänisen rannoilla tykkimiehenä. Muistelmissaan hän kertoi arjestaan etulinjassa, sen ikävistä puolista ja erilaisista tavoista, joilla hän yritti piristää jo harmaata arkeaan. Sodan kylmät kasvot paljastuivat muistelmia lukiessani. Korsujen likaisuus, ero perheestä ja alituinen kuolemanpelko piinasivat jokaista rintamamiestä. Käsitykseni sodasta laajentui. Vain rintamalla olleet voivat kuitenkin ymmärtää sodan todellisuuden. 

Kiitollisuuden tunnetta työstänne on mahdotonta kuvailla sanoin. Tulevaisuuden sukupolvien on hyvä muistaa, miten itsenäisyytemme on saavutettu. Ilman tietämystä maasi historiasta et voi myöskään rakentaa tulevaisuutta. “Himmetä ei muistot koskaan saa!” 

Lämpimin terveisin 

Sisu Virtanen, 8. luokkalainen

Hamina 20.3.2025 

Hei arvoisa sotaveteraani! 

Haluaisin ensimmäiseksi kertoa että olen hyvin kiitollinen sinun uhrauksista maatamme puolustaessasi ja muutenkin kovasta työstä sodan aikana. Nopeasti jos voisin kysyä haluaisin kysyä että millaista oli ja mitä teitte niissä sodan rauhallisemmissa ajanjaksoissa kun ei tarvinnut koko aikaa tapella oman elämän ja maan itsenäisyyden puolesta? 

Minulle se merkitsee paljon kuinka taistelitte sodan aika itsenäisyydestä, koska itsenäisyys merkitsee minulle itsellenikin paljon. Itsenäisyys on minulle kuin joku tärkeä henkilö tai esine, koska sitä ilman ei oikeastaan haluaisi elää. Vaikka olen vasta viidentoista niin tiedän ettei se ei voinut olla helppoa elää ja taistella sodassa mutta nyt kun olette jo vanhempi ja sodassa käynnit on ohi sinun puolesta niit voit nyt hyvin mielin muistaa että moni on sinun ja muiden veteraanien työstä ylpeä ja kiitollinen. 

Lotista oli varmasti paljon apua sodan aikana kun he auttoivat haavoittuneita ja muutenkin sodan aikaisissa töissä, jotta te pääsisitte taistelemaan Suomen itsenäisyyden puolesta. Ja se on tässä niin liikuttavaa, kuinka jotkin naiset tulivat vapaaehtoisesti auttamaan sodan aikana, jottei teidän tarvitsisi huolehtia ruoan valmistuksesta ja haavoittuneiden hoitamisesta niin paljoa sotiessanne vihollista vastaan. 

Niin kuin jo aikaisemmin kirjoitin niin tiedän vain vähän sodasta mutta silti ymmärrän ettei se voinut olla helppoa sinulle, ystävillesi, perheellesi tai muillekaan sodassa eläneille ja sen kokeneille. En itse oikeastaan tiedä ketään joka voisi kertoa jotain sodan ajoilta mutta silti haluaisin ymmärtää enemmän ja kuunnella kertomuksia joidenkin kokemuksista sodan varrelta. 

Pienempänä minua kiinnosti oppia lisää sodista ja niiden kulusta, kun ajattelin että ne olivat vain pientä nahinaa kahden maan ja niiden sotilaiden välillä, mutta nyt kun olen ollut jo vähän aikaa yläkoulussa ja täällä ollaan historian tunneilla opittu sodista ja niissä käyvistä urheista miehistä olen oppinut ettei kaikki olekaan miltä se pienempänä minulle näytti olevan. 

Ystävällisin terveisin 

Nelli Ristola, Pappilansalmen koulu.

18.3.2025 

Tervehdys sotiemme veteraanit! 

Ensiksi haluaisin kiittää kaikkea mitä olette tehneet itsenäisen Suomen puolesta, vaikka se ei olisi ollut sellaista, josta voitaisiin ehkä jokaisen maan historian kirjoihin kirjoittaa, tai vaikka se olisi ollut hyvin pientä. Silti jokainen teistä oli tärkeä osa Suomen itsenäisyyden säilyttämistä, koska jokaisella teistä oli silti tehtävä, joka oli tärkeä. Ne pienetkin teot, joita teitte, olivat osa jotain suurempaa kokonaisuutta, jonka avulla säilytitte itsenäisyyden. 

Olen kiitollinen siitä että saan asua itsenäisessä Suomessa, jossa ihmisillä on oikeus päättää omista asioista, joilla on oikeus ilmaista mielipiteensä, ja jolla on oikeus tehdä sitä, mitä haluaa, eikä tehdä siitä mitä muut haluavat. Olen kiitollinen siitä, että te jaksoitte myös väsyneinä ja nälkäisinä puolustaa tätä kaunista Suomen maata, kaikella voimalla ja tahdolla, jota teillä oli. 

Itsenäinen maa merkitsee minulle elämää, vapautta, oikeastaan kaikkea mitä voit ajatella. Itsenäistä maata ei voi kuvailla vain yhdellä sanalla, koska se on jotain hyvin suurta, jota ei välttämättä edes ihmiset pysty ymmärtämään. 

Meille Suomessa asuminen on kuin itsestäänselvyys, mutta tosiasiassa näin se ei ole. Ilman teitä olisimme mahdollisesti toisen maan alaisena tai itsenäistyminen uudelleen olisi vienyt paljon aikaa, emmekä saisi välttämättä elää niin vapaasti kuin elämme nyt. 

Ette välttämättä muistele sotaa kovinkaan iloisesti, koska olihan se varmasti hyvin kamalaa ja traumaattista, josta toipuminen saattoi viedä kauan ja teot, joita teitte oli varmasti kamalia. Mutta haluan muistuttaa, että teidän avulla me saamme elää Suomessa, ja olemme kiitollisia siitä. Emme ehkä pysty korvaamaan sitä mitenkään, mutta jos olemme uhattuina, muistamme teitä ja puolustamme Suomea viimeiseen asti. 

Historian tunneilla olemme opiskelleet Suomen sota-ajasta, olemme katsoneet erilaisia dokumentteja ja videoita ja niissä käsitellyt aiheet ovat herättäneet kunnioitusta ja arvostusta, ja myös saanut miettimään sitä, miten raskasta silloin kaikilla teillä on ollut ja kuinka paljon olette antaneet Suomelle.

En voi muuta kuin sanoa, että kiitos kaikesta, mitä olette tehneet itsenäisen maan puolesta, oli se sitten pientä tai suurta vaikeaa tai helppoa. Kiitos kaikille teille veteraaneille työstänne ja uhrauksistanne. Kiitos myös teille lotille, ilman teitä emme olisi myöskään pärjänneet. Vapautitte yli 20 000 miestä töistä sotilaallisiin tehtäviin. 

Huomasitte ehkä, että kiittelin teitä hyvin paljon, oikeastaan suurin osa tästä kirjeestä on kiittelyä, mutta te ansaitsette ne kiitokset. Muistakaa se! 

T:Christina Carlsen 8C

19.3.2025 Haminassa 

Hei sotiemme Lotta! 

Tahtoisin vain kertoa, että ihailen aidosti sotavuosien lottia, jotka olivat sotilaiden tukena ja hoitivat sen ajan miesten työt ja vielä omatkin työt päälle. Ihailen teidän rohkeuttanne ja ahkeruutta, ja sitä miten pystyitte toimimaan eri työtehtävien parissa siinä missä miehetkin. 

Olen kiitollinen sinulle siitä, miten olet jaksanut sen kaiken läpi, hoitaen haavoittuneita, kaatuneita, pystynyt tekemään niin paljon ruokaa sotilaille, valvonut ilmavoimia ja ennen kaikkea siitä tuesta ja rohkeudesta, mitä olet rintamalle antanut, se on varmasti merkinnyt paljon. Myös olen kiitollinen teidän sota ponnisteluista sillä uskon, että ilman teitä sota olisi ollut vielä vaikeampi ja teidän, lottien ansiosta myös naisten asema parani. 

Itsenäisyys on varmasti monelle suomalaiselle tärkeä juttu, ja juuri minulle siksi, että saan elää tällaisessa hyvinvointivaltiossa ja saan monia hyviä koulutusmahdollisuuksia myös, että meillä on näin onnellinen elin ympäristö, ainakin useimmiten. 

Nämä kertomukset lotista ja teidän työstä herättävät paljon ajatuksia ja tunteita, esim. kiitollisuutta ja rohkeuden tunnetta. Sinä, lotta siellä voit varmasti olla ylpeä itsestäsi, että olet ollut mukana vapaaehtoisena näinkin vaativissa ja jopa pelottavissakin tilanteissa, mutta olet ollut rohkea ja olen kiitollinen siitä. 

Tiedän Suomen sota ajoista jonkin verran, ja voin kuvitella sen olevan todella pelottavaa ja raskasta kaikille. On ollut pitkä ja vaivalloinen sota, mutta hienosti olette pystyneet puolustamaan tätä maata ja säilyttäneet itsenäisyytemme. Mummoni isä on taistellut talvisodassa ja selvinnyt siitä, mutta en tiedä sen enempää, eikä siitä olla kauheasti puhuttu mitään, mutta olisi todella mielenkiintoista kuulla tarinoita sota ajoista. 

Viktoria Heiskanen 8c

18.3.2025 Hamina 

Hei lotta, 

haluan kirjoittaa sinulle kiitoksen sanoja, vaikken sinua henkilökohtaisesti tunnekaan. Teidän tekemänne työt ja saavutukset ovat olleet todella tärkeitä, ja ilman teitä Suomi ei olisi sama maa kuin tänään. Teidän panoksenne sodan aikana ei rajoittunut vain rintamalle, vaan myös kotirintamalla te teitte kovaa työtä: hoitteitte haavoittuneita, valmistitte ruokaa ja piditte huolta, että sotilaamme pysyvät hyvässä kunnossa ja pystyvät jatkamaan maamme puolustusta. 

Veteraanit ja lotat herättävät minussa suurta kiitollisuutta ja ihailua. En tunne henkilökohtaisesti ketään, joka olisi ollut sotilaana tai lottana, mutta kuulemani tarinat ovat jääneet mieleeni. Voin vain kuvitella, kuinka raskasta se oli, mutta samalla kuinka suuri merkitys sillä oli, että teitte sen. Olette osa historiaa, joka ei koskaan unohdu. 

Olen kiitollinen siitä, että olette antaneet kaikki voimanne puolustaessanne maatamme ja sen arvoja. Teidän rohkeutenne ja uhrinne ovat mahdollistaneet meille elämän, jossa voimme nauttia rauhasta ja itsenäisyydestä. Minulle itsenäisyys on enemmän kuin vain sana, se on vapaus unelmoida ilman pelkoa, se on mahdollisuus valita oma tulevaisuus ja elää siinä toivossa, että voimme myös pitää huolta siitä, mitä teille oli tärkeää. 

Kiitän teitä kaikesta, mitä olette tehneet, ja haluan, että tiedätte: teidän uhrauksianne ei unohdeta. Me jatkamme elämäämme teidän jälkeenne, mutta emme koskaan unohda, mitä teitte, jotta me saamme elää tässä maassa, joka on vapaa, turvallinen ja itsenäinen. 

Lämpimin terveisin Victoria Kiprusheva 8C

Hamina 20.3.2025 

Hei arvon lotta. 

Haluan sydämellisesti kiittää sinua kaikesta, mitä olet tehnyt maamme puolesta. Sinun rohkeutesi ja uhrautuvaisuutesi on ollut tärkeä osa Suomen itsenäisyyden säilyttämisessä. Olen syvästi todella kiitollinen kovasta työstä ja uhrauksista, joita olet tehnyt, jotta voimme elää tänä päivänä vapaudessa ja rauhassa. Sinun kaltaisesi ihmiset ovat esimerkkejä siitä, mitä tarkoittaa olla todellinen sankari. 

Itsenäisyys merkitsee minulle kunniaa elää omassa maassani, kulttuurissani ja perinteissäni. Se tuo minulle rauhan ja vapauden tunteen, joka on meille kaikille tärkeää. Ajatellessani sotaveteraaneja ja lottia, tunnen suurta kunnioitusta ja arvostusta. Heidän tarinansa ovat muistutus siitä, kuinka paljon 

on tehty, jotta voimme elää rauhassa. Sinä olet suuri osa historiaamme ja se on jotain, mitä emme koskaan unohda. 

Olen kuullut sota-ajasta isäpuoleni mummolta ja se on syvästi koskettanut minua. Se on saanut minua ajattelemaan enemmän miten rankkaa on oikeasti ollut. Se on opettanut minua arvostamaan todella paljon kaikkia, jotka ovat kärsineet itsenäisyytemme vuoksi. 

Historiasta oppiminen on avannut silmäni sen merkitykselle. Olen oppinut, kuinka sota vaikutti ihmisiin ja yhteiskuntaan, ja kuinka tärkeää on muistella teitä, jotka olette taistelleet puolestamme. 

Kiitos vielä kaikesta mitä olet tehnyt. Olet tärkeä osa itsenäisyyttämme ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. 

Lämpimin terveisin, 

Nelli Malmi 8D