Haminan rauhanteon muistokivi

Johanneksen kirkon vierustalla

Teksti: ”Tällä paikalla sijainneessa maaherran talossa ovat asuneet kuninkaat Kustaa III ja Kustaa IV Adolf”. – ”Samassa talossa luovuttivat Ruotsin valtuutetut, kenraalit Skjöldenbrand ja Stedingk, Suomen syyskuun 17 p:nä 1809 Venäjän valtuutetuille ulkoministeri Rumjantseffille ja Kreivi Alopaeukselle”.

Hamina oli loppukesällä 1809 Suomen sodan päättäneiden rauhanneuvotteluiden pitopaikkana. Keisari Aleksanteri lienee määrännyt Haminan neuvottelupaikaksi syystä, että hän tunsi kaupungin entuudestaan.

Venäjää edustivat todellinen salaneuvos, valtioneuvoston jäsen, ulkoasiain- ja kauppaministeri, senaattori, todellinen kamariherra, Pyhän Andreaksen ja Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikuntien, Pyhän Vladimirin suurristin ja Pyhän Annan ritarikunnan ensimmäisen luokan sekä Ranskan Kunnialegioonan ritari, Preussin Mustan ja Punaisen Kotkan ja Hollannin Union-ritarikuntien ritari, korkeasyntyinen kreivi Nicolas Romanzoff (Rumjantsev), sekä Hänen todellinen kamariherransa, Pyhän Vladimirin ritarikunnan toisen luokan suurristin ja Pyhän Annan ritarikunnan ensimmäisen luokan ritari, Riddaren med Stora Korset af S:t Wladimirs Ordens Andra och S:t Annae Ordens Första Class, suomalaissyntyinen kreivi David Alopaéus.

Ruotsin kuningas oli puolestaan valtuutttanut”sopimaan, neuvottelemaan, vahvistamaan ja päättämään varmasta ja pysyvästä rauhasta Meille rakkaat luottamusmiehet, yhden Valtakunnan Herroista, jalkaväen kenraalin, Ritarikuntiemme ritarin ja komentajan, Miekka – Ritarikuntiemme suurristin ritarin, keisarillisen Pyhän Andreaksen, Pyhän Aleksanteri Nevskin ja Pyhän Annan ritarikuntien ensimmäisen luokan ritarin, korkeasyntyisen vapaaherra herra Curt Ludvig Bogislaus Christopher von Stedingk’in sekä kenraalimajurin ja Miekka – Ritarikuntamme komentajan, jalon ja korkeasyntyisen Anders Fredric Skjöldebrand’in”.

Valtuuskunnat majoittuivat lähekkäin raatihuoneentorin vastakkaisille puolille. Venäläiset, varsinkin Rumjantsev, esiintyivät ylitsevuotavan kohteliaina ja Ruotsin pääneuvottelija Stednigk tunsi kiusaantuvansa kaikista kunnianosoituksista ja palveluksista. Venäläiset ajoivat kuitenkin vaatimuksiaan määrätietoisesti läpi ja rauhansopimus allekirjoitettiin molempien osapuolien majapaikoissa, ruotsalaisten isännöimässä, myöhemmin Trykinin taloksi nimetyssä rakennuksessa ja venäläisen valtuuskunnan asustamassa komendantintalossa, joka oli myöhemmän ajan Rauhankadun alkupäässä sillä tontilla, jolle muutamaa vuosikymmentä myöhemmin ryhdyttiin rakentamaan evankelis-luterilaista kirkkoa. Rauhansopimus vahvisti valtakuntien väliseksi maarajaksi Tornionjoen. Rajan siirtyminen kauas Länsipohjaan ennakoi Haminan ja muiden Vanhan Suomen linnoitusten sekä niiden ympärillä olevien asutusten taantumista.