Aleksi Leppä on Haminasta kotoisin oleva 26-vuotias ampumaurheilija. Tällä hetkellä Aleksi asuu Helsingissä ja on töissä puolustusvoimissa liikunta-aliupseerina. Puolustusvoimissa pystyy hyvin yhdistämään urheilun suoraan työhön.
Aleksi Leppä ampumassa.

Ampumaurheilua kiväärillä 17-vuotta harrastanut Aleksi edustaa Haminan Ampumaseuraa. Hän kuuluu Suomen A-maajoukkueeseen ja on Olympiakomitean tukiurheilija. Aleksi pääsi Euroopan-mestaruuskilpailuihin 2011 ja on siitä lähtien kuulunut maajoukkueen rinkiin.

– Maajoukkueeseen mennessä täytin 16 ja olin nuorin. Nyt olen kuulunut siihen melkein kymmenen vuotta ja olen kiväärin A-maajoukkueen toiseksi vanhin jäsen. Vaikka olen ampujaksi verrattain nuori, Aleksi nauraa.

– Treenaamalla maajoukkueessa saa paljon tukea ja erilaisia mahdollisuuksia. Siellä on hyvä porukka treenata ja valmennus sekä taustatiimi ovat tosi hyviä. Ja onhan se hienoa, että pääsee treenaamaan laadukkaassa seurassa ja kilpailemaan oman tasoisia vastaan.

Valmentajan rooli MM-tason ampumaurheilussa on hyvin erilainen kuin alkuaikoina. Valmentajan työ on treenien rakentamista, kisojen ja leirien suunnittelua. Urheilija itse analysoi omaa ammuntaansa ja miettii mikä vaikuttaa mihinkin.

– Mä oon sillä tasolla, että ulkopuolisen olisi vaikea nähdä niitä asioita, mitä pitäisi korjata.

Urheilun vaikutukset elämään

– Se vaikuttaa jokapäiväisessä elämässä ja ihan koko ajan. Viimeiset viisi vuotta on eletty ja tehty päätöksiä puhtaasti urheilu edellä. Urheilusta saa paljon ja pääset kokemaan erilaisia juttuja. Toisaalta joutuu myös luopumaan asioista. Esimerkiksi vanhojen tanssit lukiossa jäi väliin, koska EM-kisat olivat samaan aikaan. Paljon siis joutuu miettimään, uhraamaan ja jättämään välistä.

Aleksi ampumassa radalla.
Seiskaluokkalainen Aleksi ampumaradalla.

Kevään ja koronan vaikutukset urheilijan elämään

– Mulla oli keväällä viikon tai kaksi taukoa harjoittelusta, kun Kupittaan hallin alakerrassa oli ampumarata hetken aikaa kiinni. A-maajoukkue sai kuitenkin nopeasti luvan jatkaa harjoittelua siellä, koska porukkaa on vähän, turvavälit on helppo säilyttää. Eli harjoittelemaan on päässyt koko kevään, kesän ja syksyn, Aleksi toteaa.

Kilpailuihin poikkeusolot vaikuttivat huomattavasti enemmän. Kaikki kansainväliset kilpailut peruttiin.

– Varsinaisia kunnollisia kisoja ei ole ollut, kuin parit SM-kisat. Mutta monessa muussa maassa radat on ollut koko kevään ja kesän kiinni. Me ollaan kuitenkin päästy harjoittelemaan ja se on iso juttu.

Lukio-valintoja yläasteen jälkeen

– Yläasteelta alkaen koulu toimi urheilun kanssa yksiin tosi hyvin. Esimerkiksi maajoukkueleirin aikaan pystyi olemaan pois koulusta ja tehdä sitten tehtävät itsenäisesti, Aleksi muistelee.

Aleksin kouluvalinnoissa suuri painoarvo oli Haminan lukion yhteistyö Etelä-Kymenlaakson urheiluakatemian (EKA) kanssa. Ilman sitä toimintaa ei urheilijan olisi ollut mahdollista pysyä Haminassa.

– Mietin kyllä lähtöä Kuortaneelle lukioon, koska siellä oli ammuntalukio ja isäkin sitä suositteli. Mutta oli tosi hyvä, että jäin Haminaan. EKA mahdollisti harjoittelun lukion ohella. Harjoituksia oli kolmena aamuna viikossa ja ne yhdistyi lukioon hyvin. Haminassa on hyvä radat ja olosuhteet ampumaharjoitteluun.

Aleksi ylioppilaslakki päässä, valkoinen ruusu kädessä.
Aleksi kirjoitti ylioppilaaksi 2013.

Terveisiä nuorille, jotka miettivät koulupolkujaan

– Suosittelen vahvasti urheiluakatemiaa yläasteikäisille ja lukiolaisille, koska se toimii tosi hyvin. Jos miettii, että lähteekö muualle lukioon ja niin kannattaa harkita tarkkaan. Toki lajeittain erikoistuneissa lukioissa on omat hyvät puolensa mutta Haminassakin pystyy harjoittelemaan tosi hyvin. Oon ainakin itse ollu tosi tyytyväinen siihen, miten Haminassa tuetaan urheilijoita ja täältä pystyy tulemaan huippuja.

Pin It on Pinterest

Share This